pirita Lapland Särestössä_edited.jpg

Pirita Lapland Almani Särestössä

Taidemyyntinäyttely 8/21

Pirita Lapland Särestössä_edited.jpg

Lapin Kansa 25.8.2021
 

Särestöniemen elokuun kuukauden taiteilija Pirita Laru maalaa intuitiivisen räiskyvästi ja kannustaa ihmisiä kulttuurin pariin

 

On mahtavaa päästä pitämään näyttelyä Särestössä, hymyilee Pirita Laru, Särestöniemi-museon elokuun kuukauden taiteilija. Taiteilijanimeltään hänet tunnetaan nimellä Pirita Lapland.

 

Vuonna 1983 Kittilässä Hullu Poro-perheeseen syntynyt Laru asuu tällä hetkellä perheensä kanssa Kemissä. Hän opiskelee kuvataidetta Lapin ammattikorkeakoulussa ja toimii sen ohella Kemin kuvataiteilijoiden hallituksen varapuheenjohtajana sekä tekee muun muassa mainoksia ja ravintolasuunnitteluita.

"Opiskelin itseni Kemiin muutettuamme puusepäksi, minkä jälkeen taide vei minut mennessään ja aloitin kuvataiteen opintoni työn ohessa. Opintojen myötä maalaaminen on muuttunut harrastuksesta työksi ", hän kertoo.

 

Särestö on Larulle henkilökohtaisestikin tärkeä ja merkityksellinen paikka, sillä hän on viettänyt siellä kesiä kuvataideleireillä.

Reidarin veli Anttu eli vielä tuolloin ja vaikka Särestö toimi jo tuohon aikaan museona, oli se samanaikaisesti edelleen myös koti ja tunnelma oli rennonkarhea. Yövyimme ateljeen vintillä, uimme uima-altaassa ja juoksentelimme lähimetsissä, Laru muistelee hymyillen.

 

Omaa taidettaan ja helposti tunnistettavaa tyyliään Laru kuvailee intuitiiviseksi ja värikylläiseksi.

Uskon, että Lapin kahdeksan vuodenajan väriloiston ohella myös Särestössä Reidarin räiskyvien teosten keskellä vietetyt kesät ovat toimineet jonkinlaisina alitajuntaisina suuntaviivoina omaa tyyliäni etsiessä.

 

Larun ensimmäinen näyttely oli kesällä 2016 kemiläisessä kehystämössä järjestetty soolonäyttely. Tähän mennessä takana on parisen kymmentä näyttelyä, joiden joukkoon mahtuu niin soolo- kuin yhteisnäyttelyitäkin.  Ensimmäiseksi isommaksi ulostulokseen taiteilijana Laru nimeää kuitenkin Maailmojeni Napoja-taidetrilogian, joka oli alkukesästä 2021 esillä samanaikaisesti Levillä sekä Lapin AMK:n Rovaniemen ja Kemin kampuksilla.

Trilogia oli osa opintojani ja kuuluu Yli Vaaran Vuodet-hankkeeseen, jonka ytimenä on kehittää kuvataiteen koulutusmallia alan koulutusta tarjoavien ammattikorkeakoulujen verkostossa. Alun perin minulle ehdotettiin vain yhtä näyttelyä, mutta loppujen lopuksi niitä tulikin kolme, Laru naurahtaa.

 

Harrastelijan ja ammattilaisen väliseksi eroksi Laru nimeää muun muassa sen, että työtä pystytään tekemään myös niinä päivinä, kun fiilis on huono ja inspiraatio hukassa.

Maalatessa huonoja päiviä on ainakin itselläni lähtökohtaisesti enemmän kuin hyviä. En kuitenkaan usko siihen, että aina pitäisi tulla jokin tietty olo tai inspiraatio, vaan välillä pitää puhtaasti mennä ja aloittaa, hän kertoo.

 

Laru huomauttaa, että harvoin työn tekeminen on täysin turhaa, vaan yleensä huonommistakin päivistä oppii yleensä jotain tai saa uusia ajatuksia seuraavaa kertaa varten.

 

Olen kahden alakouluikäisen lapsen äiti, enkä pottujen keittämisen ja harrastuksiin kuskaamisten lomassa pysty maalaamaan niin paljon kuin haluaisin. Lapsiperheessä omiin juttuihin käytettäviä tunteja on varsin rajallinen määrä, joten niistä on nautittava silloin kun se on mahdollista riippumatta siitä, sattuuko sillä hetkellä olemaan suurta inspiraatiota vai ei, hän nauraa.

 

Toinen ammattimaisesti toimivan taiteilijan merkki on Larun mielestä esillä oleminen. Vaikka monet taiteilijat tunnustavat itsensä introverteiksi, on ammattilaisen kyettävä olemaan esillä julkisesti ja laittamaan työnsä näkyville pöytälaatikoihin säilömisen sijaan.

Nykymaailma on kylläkin muuttanut hieman myös taiteilijan työtä ja tänä päivänä omien töiden julkaiseminen esimerkiksi sosiaalisen median kanavissa on helppoa ja lähes välttämätöntäkin, hän myöntää.

 

Innoitusta teoksiinsa Laru kertoo saavansa luonnosta ja etenkin vedestä.

Maalaan vettä hyvin harvoin, mutta koen oloni veden äärellä rauhalliseksi ja inspiroidun sen luomista heijastuksista.

 

Särestöniemessä elokuun ajan esillä olevien teosten joukkoon Laru on valikoinut hieman hempeämmän, voimakkaasti kukkia esiin tuovan kattauksen.

En ole todellakaan mikään viherpeukalo enkä saa pidettyä oikeita kukkia hengissä, mutta pidän niiden maalaamisesta. Kukkaniityn värit ja niiden keskinäinen sopusointu kiehtovat minua suuresti, hän hymyilee.

 

Laru haluaisi kannustaa ihmisiä koronapandemiasta huolimatta käymään kulttuuritapahtumissa ja näyttelyissä, toki tervettä järkeä käyttäen ja kulloinkin voimassa olevia rajoituksia noudattaen.

Kulttuurilla on hyvin vahva rooli terveyden ja hyvinvoinnin ylläpidossa, eikä sitä kannata poikkeuksellisesta ajasta unohtaa. Taidetta ei myöskään tarvitse ottaa liian vakavasti, vaan siitä voi ja kannattaa ehdottomasti tulla nauttimaan matalalla kynnyksellä myös ilman sen kummempaa taidetuntemusta, hän muistuttaa hymyillen.

Teksti: Laura Leppäjärvi